Minun hiihtolomani kului näin.
Suoritin ns. intensiivikurssin, joka kestää viikon, jonka aikana tein nämä 14 kirjaa. (Tai no, 21.)
Kuten ehkä historiantuntijat tietävät, nykyaikainen kirja on aiemmin ollut muodoltaan käärö. 400-luvulta 900-luvulle saakka tavanomaisin kirjan muoto oli kirjakäärö, kansubon, joka ei ollut kuitenkaan käytännöllinen sillä koko kirja on rullattava auki, eikä kirjan keskelle päässyt noin vaan. Japanilaiset alkoivat kehittämään kirjakääröä haitarikirjaksi, siis taitelluksi haitariksi, jolloin kirjaa voitiin lukea keskeltäkin. 1300-lukuun mennessä alunalkaen japanilainen, ommeltu kirja, fukuro toji, yleistyi. Kirjojen sivut olivat perinteisesti kaksinkertaiset, sillä sivuille kirjoitettiin enimmäkseen nestemäisellä musteella sivellintä apuna käyttäen.
Japanilaisen kirjansidonnan kurssilla perehdyimme erilaisiin vanhoihin japanilaisiin kirjatyyppeihin. Kuten yläkuvasta jo ehkä huomasittekin, kirjat ovat tyypiltään hyvin vihkomaisia ja harvassa on kovat kannet. Liimaa käytetään aika mitättömästi, paperiliimalla pärjää pitkälle! Rakenteet perustuvat erilaisiin taitteluihin ja ompeleisiin.
Yksivihkoinen
Nimensä mukaisesti, ensimmäisessä tekemässäni kirjassa on yksi vihko. (Vihko tarkoittaa kirjan sisälle sidottuja, taitettuja paperipinoja. Lanka pujoitetaan jokaisen vihkon keskiaukeamalta, näin ollen sivuja ei tarvitse kiinnittää yksitellen.) Kansi on taitettu noin viisi kertaa kirjanlevyisestä kartongista. Ompeleet on piilotettu kansikerrosten väliin.
Kaksivihkoinen
Vihkoja kaksi kappaletta, selässä nähtävissä pienenpienet ompeleet. Kansipaperi taittuu vihkojen väliin, kirjan keskikohtaan.
Kolmevihkoinen
Kolmevihkoisessa kansirakenne muodostuu kolmesta eri osasta; etukansi, joka taittuu ensimmäisen vihkon taakse, takakansi joka taittuu kolmannen vihkon etupuolelle ja yksi kapea selkäkappale, joka taittuu vain vähän keskimmäisen vihkon ympärille. Selkään on jälkikäteen ommeltu erillinen nauha (kierretty nyöri), jotta japanilaiseen tapaan vihkon voi vaikkapa ripustaa johonkin.
Viisivihkoinen
Viisivihkoisen kansirakenne on kaksiosainen; etu- ja takakansi on samaan tyyliin kiinnitetty kuin edellisessä kolmevihkoisessa. Selkä jää paljaaksi, joten ompeleet näkyvät selvemmin. Kannet on taiteltu siten, että yksikään reuna ei ole leikattu, vaan taitettu sisään.
Haitarikirja
Haitarikirjan sivut koostuvat yhdestä pitkästä paperista, joka on taiteltu haitariksi. Tämä on yksi harvoista kirjoista, johon tein kovat kannet konepahvista. Jos keskellä kulkevan nauhan irroittaa, kirja on avattavissa haitaripaperin kokoiseksi, pitkänomaiseksi kappaleeksi.
Haitarikirja, jossa erillinen selkä
Tässä hieman haastavammassa haitarikirjassa idea perustuu yhteen tiheään haitariin (haitarin koko n. 2cm), johon on liimatttu erillisiä sivuja joka toiseen taitteeseen. Jos haitaria roikuttaa siten, että sivut tulevat alaspäin, näyttää rakenne hieman kampamaiselta. Kannet ovat erilliset, ja ne on taiteltu kahdesta kartongista siten, että taitokset menevät toistensa sisään. Näin ollen jokaiseen reunaan jää "tasku", johon voi upottaa esimerkiksi kirjan sisuksen etu- ja takalehdet. Sen päälle, selkään, pujotin vielä erillisen selkäkappaleen. Koska kaikki osat ovat liikkuvia, tämä kirjamalli on erinomainen esimerkiksi leikekirjakäyttöön, jonne liimataan valokuvia ja kaikenlaisia koristeita. Sivut tarvitsevat sitä myötä lisää paksuutta ja tässähän siihen on varaa!
Tilikirja
Tilikirjassa on erilliset sivut ja kannet, joihin on tehty naskalilla kaksi reikää samalle kohdalle ja jätetty lenkki ripustamista varten. Reiät voi tehdä myös yläreunaan, jolloin sivut ja kansi voivat olla yhtä kappaletta edestä taakse. Nopea, helppo, näyttävä. Tilikirja on tunnettu nimenomaan kauppiaiden tilikirjana ja esimerkiksi hotellin vastaanottorekisterikirjana. Ripustuslenkki on sitä varten, että kirja on helppo ripustaa vaikka oven pieleen ja tulipalon sattuessa se on nopea napata mukaan eikä kauppiaan tarvitse miettiä, ketkä kaikki onkaan tälle velkaa..... :)
Rusettikirja
Rusettikirjassa sivut ja kannet ovat kaikki yksittäisiä. Ennen kansien kiinnittämistä, sisukseen tehdään kaksi reikää lähelle selkää, ja tehdään piilokiinnitys munkinnaulalla. Munkinnaula on nimensä mukaisesti "naula", joka rullataan hyvin tiiviiksi vaaleasta silkkipaperista. Naula pujotetaan reiästä läpi siten, että sillä on mahdollisimman ahdasta jotta kirja pysyisi tukevasti kasassa. Naulan päät voi lyhentää noin 0,5-1cm mittaisiksi ja sitten taittaa jyrkästi sivujen mukaisesti litistäen naulanpäät huomaamattomiksi. Tässä voi käyttää apuna vasaraa. Kirjan selän ylä- ja alaosaan tehdään kulmavahvikkeet (minä tein kansimateriaalista), ja sen jälkeen laitetaan kannet paikoilleen. Sitten koko nippu täytyisi pitää paikallaan ja lyödä vasaran ja kapean taltan avulla reiät kansien kiinnitystä, rusetteja, varten. Nauhaksi kannattaa valita lastumainen kapea nauha, esimerkiksi lahjanauha, jotta rusetista tulee ryhdikäs. Kyseessähän ei ole perinteinen rusetti, vaan ainoastaan tavallinen solmu. ;) Loppuvaikutelma kuitenkin on rusettimainen, kirjamallia käytetään Japanissa esimerkiksi häiden vieraskirjana.
Four hole binding - Yotsume Toji
Perinteinen japanilaiseen tyyliin ommeltu kirja. Rusettikirjan tapaan, myös tässä on sisäsidonta munkinnauloilla, sekä kulmavahvikkeet kulmissa. Kaikki japanilaiset ommellut kirjat perustuvat tähän neljäreikäiseen malliin. (Koreassa viisireikäiseen)
Ruutuommel
Tässäkin on samaan tapaan sisäsidonta ja kulmavahvikkeet ja neljä painopistettä ompeleissa. Valitsin materiaaleiksi helmiäispaperia; värit sointuvat kauniisti yhteen. Ruutuommel vaatii peräti 16 naskalilla tehtävää reikää, joten tämäntyyppiset ompeleet haastavat niin aivot ompelujärjestyksellään (tässä on käytetty vain yhtä lankaa!) kuin kädet rei'ittämisen suhteen.
Krysanteemityyny
Sisäsidonta, kulmavahvikkeet, 20 naskalilla tehtävää reikää ja piiiiitkä lanka. Tämä oli kuitenkin melko helppo ommella. Kansimateriaali kohokuvioitua paksua käsintehdyn tyyppistä paperia, sisus ohutta (80g/m2) sileää paperia.
Krysanteemin kukka
Sisäsidonta, kulmavahvikkeet ja 22 reikää. Tässä oli hieman haastetta, mutta juju piilee siinä, että yhtä kuviota ei tehdä kerralla kokonaan. Kannet skräppipaperia, sisus ohutta sileää paperia.
"Oma ommel" - kohoruudut
Perusompeleen ja kolmen vapaavalintaisen erikoisemman lisäksi täytyi tehdä itse jonkinlainen ommel. Ilman sen suurempaa suunnittelua, rei'itin naskalilla reikiä siten, että langat muodostaisivat ikäänkuin kolmiulotteisen kohoruudun. Vaikutelma olisi ollut toimivampi, jos olisin tehnyt reiät vielä lähemmäs toisiaan. Kirja on toiselta puolelta valkoinen, toiselta musta, sillä halusin testata, kumpaan väriin kuvio sopisi paremmin.
Omavalintainen kirja; Haitarikirjat haitarikirjassa
Tämä oli varsinainen pähkinä purtavaksi, kun mietin tämän toteutusta. Minä, tunnettu suuruudenhullu, päätin lähteä ystävieni kanssa ensimmäisenä kirjansidontapäivänä koulun jälkeen paperinhamstrauskierrokselle Ideaparkin Sinelliin. Löysin vahingossa Docraftsin ihanan, mustavalkoisen matka-aiheisen A5-kokoisen paper stackin, joka oli saatava! Papereita löytyi suurkaupunkiteemalla Lontoosta, Pariisista, Milanosta, New Yorkista, Moskovasta ja Sydneystä. Päätin alkaa suunnittelemaan maailmanympärimatkaa, jonka varalle tekisin valmiiksi valokuva-albumin. Koska valokuvat tulevat viemään tilaa kirjan paksuudessa, täytyy kaikkien osien olla liikkuvia. Näin ollen tein ensiksi 6kpl kokonaan aukeavia haitarikirjoja, joiden kansiin liimasin matka-aiheiset paperit. Koska haluan idean säilyvän nimenomaan maailmanympärimatkana, eikä erillisinä kaupunkilomina, täytyi kirjat saada jotenkin yhteen. Tein kannet taittelemalla siten, että jokaiseen reunaan jäi tasku. Sisus noudattaa samaa tekniikkaa kuin haastavampi haitarikirja jonka edellä esittelin, mutta sivuihin on taitettu suurehkot taskut samaan tapaan, kun kansissa. Siinäpä oli miettimistä, miten päin mikäkin taitos tulee, jotta kirjaan ei tule ylimääräisiä taitteita. Lopulta kuitenkin runkokirjan rakenne syntyi yllättävän nopeasti, laitoin rungon kannet paikoilleen, pujotin erillisen selkäkappaleen ja sisähaitarit värijärjestyksessä (valitsin jokaiseen kaupunkiin sinne mielestäni sopivan värin) takakannestaan sivujen taskuihin. Ihan selkeää, eikö?! :D Koska kirjasta tuli aika massiivinen, tein nahkanarusta nyörin, jonka solmin kirjan ympärille.
Sitten vain suunnittelemaan sitä matkaa! ;)
INSPIROIDUITKO?
Tässä lista, mitä tarvitset:
- Erilaisia papereita - sivuihin mielellään hyvin ohutta. Myös kopiopaperi käy.
- Paperileikkuri - opettajan sanoja lainaten; saksilla leikataan vain lankaa.
- Naskali - kirjansidontakäyttöön tarkoitettu.
- Taittoluu - oikea luu on materiaaleista paras, myös askartelukauppojen muoviset käy.
- Kanavaneuloja - tylppä pää on helpompi käytössä, uusia reikiä ei synny eikä langat mene toistensta läpi.
- Paperiliima - puikkoliima on paras.
- Katkoteräveitsi ja leikkuualusta - kaikki ei mahdu paperileikkuriin pituutensa vuoksi
- Erilaisia lankoja, naruja, nyörejä
- Sakset
Kysymyksiä otetaan vastaan ja annan mieluusti tarkempia ohjeita postausten muodossa. :)
